Perjantai 7/4, Tukholma

Olen näitä eri puolilla maailmaa tapahtuneita isku-uutisia seurannut aina sydän syrjällään. Eilen nämä uutiset osuivat pelottavan lähelle kun ymmärsin eläväni keskellä isku kaaosta. Tuli järkytys, shokki ja kyyneleet. Tätä olin pelännyt. Miettinyt vain milloin ja missä joku iskee Tukholmassa. Järkyttyneenä tuijotin Facebookin ruudulle ilmestynyttä nappia "Mark yourself as safe during The attack in Stockholm".

Olimme pari tuntia aiemmin kävelleet kolleegoideni kanssa juuri niitä samoja katuja, joilla isku-kuskin on uutisoitu ajelleen. Iloisina, lämpimästä auringonpaisteesta nauttien ja tulevasta viikonlopusta jutellen. Muutamaa tuntia myöhemmin workshop iltapäivämme keskeytyi, kun lähes samanaikaisesti kaikkien puhelimet alkoivat piippaamaan ja soimaan. Arvasin heti, että nyt on jotain kamalaa tapahtunut.

Istuimme pari tuntia lukittujen ovien takana, ketään ei päästetty ulos eikä sisään. Ilmassa oli pientä paniikkia, kun emme tarkalleen tienneet mitä on tapahtunut, ovatko kaikki läheiset turvassa ja jatkuuko "hyökkäys" jossain päin Tukholmaa. Sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin leviämään lähteneet väärät tiedot, muun muassa eri puolilla Tukholmaa räjähtäneistä pommeista, pitivät meidät epätietoisuudessa joten päätimme noudattaa poliisin neuvoa ja pysyä sisätiloissa.

Koko kaupunki oli melkoisessa kaaoksessa, sillä kaikki julkinen liikenne, junat, metrot ja bussivuorot oli peruttu ja kauppoja ja ravintoloita oli suljettu. Keskusta oli täynnä eri suuntiin rauhallisesti vaeltelevia ihmismassoja samalla kun helikopterit pörräsivät pään yläpuolella ja korviin kantautui hälytysajoneuvojen äänet. Tunnelma oli samaan aikaan kaaoksellinen ja rauhallinen. Kaupunkiin päin tulevat autokaistat ammottivat tyhjyyttään, mutta kaupungista poispäin vievät kaistat pullistelivat autoja.

Kuten monet muutkin, kävelin hiljakseen kaupungin läpi kotiin. Tukholma näytti niin kauniilta auringonlaskussa. Kotiin päästyäni halasin Jonasta pitkään. Meistä kumpikaan ei ollut Drottninggatanilla tapahtuman aikaan, mutta molemmat olivat ihan lähellä, joten mahdollisuus että jompikumpi olisi ollut keskellä kaaosta, oli ilmassa. Pelottavaa edes ajatella. Tänään on käyty kaupoilla ja oltu vaan ihan rauhassa kotosalla. Eiliset tapahtumat pyörivät vielä mielessä, mutta tästäkin selvitään (kuten eräs ihana ystäväni minulle eilen sanoi).

Uutisista näin, että Åhlensin eteen on tänään viety tuhansittain kukkia ja kiitolliset ihmiset ovat vuoranneet jopa poliisiautoja kukilla.

Ta hand om varandra <3 Be Safe <3