5 vuotta ilman ID-korttia

Tämä asia on itseasiassa jopa hieman nolo tunnustaa. Mutta kyllä, minä olen onnistunut elämään Ruotsissa 5 vuotta ilman ruotsalaista henkilöllisyystodistusta. Ruotsalainen henkilönumero minulla on, tottakai, ollut heti alusta lähtien, mutta ID-korttia en vaan ole saanut hankittua.

ID-korttia on kysytty minulta usein. Muun muassa, kun kännykkääni piti vaihtaa uusi pienempi SIM-kortti, kun olin liittymässä kuntosalin asiakkaaksi, kun olen yrittänyt kirjautua lääkärin vastaanotolle, kun olen hakenut netistä tilaamiani paketteja postitoimipaikasta jne. Joka kerta olen kantanut mukanani suomalaista passiani ja toivonut että asia hoituu näyttämällä passia ja kertomalla ruotsalaisen henkilötunnukseni. Todella ahdistavaa, sillä koskaan en ole voinut olla varma saanko asiani hoidettua ilman ID-korttia vai en. Toisinaan on tarvittu enemmän vakuuttelua, toisinaan ei ole ollut mitään ongelmia. Loppujen lopuksi asia on kuitenkin aina hoitunut.

Nyt tuo kortti on vihdoin käsissäni, ja tässä vaan mietin, että jos tämän olisi hoitanut heti kun tulin ruotsiin, olisi energiaa säästynyt johonkin ihan muuhun. Kortin hakemiseen meni nimittäin yhteensä noin 2 tuntia ja stressasin sen hakemisesta noin 5 vuotta.                                                                                                                                                                            

* * *

This is actually abit embarrassing to say but I have lived in Sweden for 5 years without Swedish ID-card. I do have Swedish personal number, of course, but to apply ID-card has been on my TO DO -list for about 5 years. 

ID-card is needed pretty often actually. I have been asked to show my it when I tried to get a new smaller SIM card for my phone, when I tried to join the gym, when I have enrolled myself to a doctor appointment and when I have tried to check out packages I have ordered from internet. Every time I have had my Finnish passport with me and I have wished it is enough that I show the passport and say my Swedish personal number. Sometimes it has been more difficult to get things done without ID-card but every time I have been able to do what I wanted to do. That might be the reason why it took so many years for me to apply the ID-card.

Now I finally have the card and I'm pondering how much energy I would have saved to do something else if I would have applied this card immediately when I came to Sweden. The thing is that it took about 2 hours (all in all) to apply the card and I have stressed about it for 5 years. 

Millaista on olla vapaaehtoiskuvaajana?

Olen vieläkin ihan fiiliksissä Lahen MM-kisoista! Ja todella ylpeä siitä minkälaiset maailmanluokan kilpailut minun kotikaupunkiini oli saatu järjestettyä. Mikäli uutisia on uskomista, järjestelyt tuntuivat muidenkin mielestä menneen nappiin. Hyvä Lahti!

Minäkin pistin tikkuni ristiin kisojen kunniaksi ja matkustin viikonlopuksi Lahteen, jotta pääsin kuvaaman kisatunnelmaa. Jännitti ihan suunnattomasti heittäytyä vapaaehtoiseksi, sillä en ole tuon tyyppistä kuvaamista aiemmin tehnyt. Toisaalta, eihän sitä koskaan opi, jollei pääse harjoittelemaan "tositilanteissa". Kuvaamisen palo on kuitenkin niin kova, etten olisi jättänyt tilaisuutta missään nimessä käyttämättä!

Onneksi uskaltauduin, sillä kisakuvaajana olin aivan elementissäni. Kilpailutulokset menivät välillä vähän ohisuun sillä useimmiten juoksentelin kuvailemassa yleisöä ja kisatunnelmia. Mutta kisafiiliksessä olin kuitenkin täysillä mukana. Ihan koko ajan.

Päivät olivat melko touhukkaita. Työvuoroni olivat klo 09:00-16:00 molempina päivinä ja aika lensi kuin siivillä, tuskin edes syömään ehdin muistin mennä. Päivät täyttyivät kuvauskeikoista, joita sosiaalisen median porukka meille antoi ja useimmiten kuvat piti saada käyttöön heti, mikä tarkoitti sitä että kun kuvat oli nappailtu mentiin ne heti editoimaan. Meitä kuvaajia oli monta samassa vuorossa, joten aina joku oli vapaana menemään akuutistikin kuvaamaan jotain tapahtumaa / tilannetta.

Kuvailin pääasiassa Lahti2017 Facebook ja Instagram tileille ja olihan se aika huikeaa nähdä kun minun kuvia oltiin sinne valittu. Kuvaaminen oli aivan superhauskaa, mutta myös vähän haasteellista silloin tällöin. Tilanteet tapahtuivat niin nopeasti, että koko ajan sai olla sormi valmiina painamaan laukaisu-nappia ja loppuunmyydystä montusta johtuen useimmiten joku käveli kameran eteen juuri kun olit nappaamassa elämäsi otosta :D

Mutta mikä kokemus tuo koko viikonloppu oli! Hymy ei ole hyytynyt vieläkään. Olisin viihtynyt kuvaushommissa pidempäänkin, mutta päivätyöt kutsuivat ja jo sunnuntai-iltana oli suunnattava kohti kotia. Hei, tahdon lisää kuvauskeikkoja!