Lauantai ja Madonna

Huhhuh, en oikein tiedä mistä aloittaa. Eilinen oli melkoista tunteiden vuoristorataa.

Heti herättyäni sain lähes ensitöikseni lukea Facebookista, kuinka monet Pariisissa asuvat tuttavani olivat "Marked safe during Paris Terror Attacks". Mitä? Mitä on tapahtunut?

Järkyttyneenä seurailin uutisia pitkin päivää ja samalla mietin miten pelottavaksi tämä maailma on muuttunut. Illalla oli tarkoitus mennä Madonnan konserttiin, mutta ajatukset harhailivat ja kävi jopa mielessä että uskaltaako tänään mennä massatapahtumaan. Olin (ja olen edelleen) todella pahoillani ja järkyttynyt tapahtumista ja tuntui myös hiukan väärältä lähteä itse pitämään hauskaa tämmöisen tragedian jälkeen.

Päätin kuitenkin lähteä. Ja hyvä niin, sillä Madonna oli myöskin ollut lähellä peruuttaa konsertin, mutta päättänyt loppujen lopuksi ettei halua tehdä sitä, koska pelolle ai saa antaa valtaa.

Illasta muodostui yksi elämäni upeimmista. Show oli aivan sanoinkuvaamattoman loistelias ja Madonna noh, hauska ja persoonallinen. Todellinen popin kuningatar. Tunnelma tiivistyi viimeistään kun Madonna piti puheen Pariisille ja herkistyi jopa itse kyyneliin. Puheen ajan hän seisoi vain muutamien metrien päässä minusta. Siinä hetkessä aika pysähtyi ja tuntui että täydessä hallissa olimme vain minä, Madonna ja muutama muu ihminen jotka seisoivat lähelläni.

Puheen jälkeen laulettiin Like a Prayer koko areenan voimin. Uskon, että monella oli tuossa hetkessä kyyneleet silmissä. Yllä olevasta videosta välittyy toivottavasti hieman konsertin tunnelmaa <3

Illalla kuultiin poikkeuksellisesti myös Edith Piafin kappale La vie en rose Madonnan tulkitsemana. Uskomaton keikka ja uskomaton nainen. Madonna sai minut taas uskomaan että maailmasta löytyy myös hyvyyttä. En olisi voinut viettää eilistä iltaa paremmassa seurassa, elämää juhlien.

Madonnan sanoin:

We will never ever change this world that we live in if we do not change ourselves. 

If we do not change the way we treat one another on a daily basis.

* * *

Yesterday was really emotional day. 

Right after waking up I opened Facebook and saw friends tagging "Marked safe during Paris Terror Attacks". What is going on?

Shocked by the news I opened tv and read more about this horrible terror attack and thought how frightening this world has become.I had plans to go to Madonnas concert on Saturday but I started to be afraid that something would happen there too. I was (and I still am) very sorry and shocked about what happened and it felt wrong to go and have fun after this tragedy. 

However. I decided to go. And I'm happy I did because Madonna had similar thoughts and she was close to cancel the concert but decided not to do it. Like she said: They want to shut us up. They want to silence us. And we won't let them. We will never let them. 

I'm so happy that I went because the concert was perfect. All the lights, and dancers and songs were glorious. And Madonna itself seems to be funny and unique person. The highlight of the evening was Madonnas speech to Paris which even made this queen of pop cry. During the speech she was standing only couple of meters from me and I felt like that time stopped and there was nobody else than she, me and couple of other people. 

After the speech the whole arena sang Like a prayer. I am sure that there were numerous people with tears in their eyes during that song. 

There was one extra song in her set this time, it was La vie en rose by Edith Piaf. It was amazing to hear her sing in french. What an incredible woman. Madonna made me believe that there is kindness in this world and we should continue sharing it with one another. I could have not spent the night in a better company.