Winter Wonderland

Jos joululta jotain oikein kovasti toivoin ja odotin niin se oli paukkupakkaset ja aurinko. Tänä vuonna toiveeni kävi toteen ja olenkin jäädyttänyt sormet [ja varpaat] moneen otteeseen ulkoillessa sekä tietenkin kuvaillessa. Rakastan sitä, että hiukset huuruuntuu valkoiseksi ja nenä punertuu pakkasessa. Instagramia selaillessa näyttäisi siltä, että täällä pohjolassa suosituin hashtag on viime päivinä ollut #winterwonderland. Mutta aikamoinen Winter Wonderland tämä on ollutkin, eikö vaan? 

* * *

I hoped that Christmas would be cold, snowy and sunny. And guess what? I got it! My fingers and feet has been frozen many times already when being outside and taking photos. But it is ok. I have loved it.  It is nice to get white frozen hair and red nose when walking around snowy scenery then go inside, sit infront of fireplace and have a cup of hot tea and honey. My Instagram feed is full of #winterwonderland hashtags. It has been a true winter wonderland, isn't it?

Vanhan kaupungin joulutunnelmaa

Työpaikalla hoidellaan vuoden viimeisiä juttuja ja toimistossa on pientä jouluhilpeyttä havaittavissa! Tuntuu, että loma tulee todella tarpeeseen [jälleen kerran]. Ainakin osan lomasta aion pyhittää valokuvaukselle. Kameran asetuksissa ja kuvien muokkauksessa on vielä paljon opittavaa enkä oikein malttaisi odottaa että pääsen testailemaan uusia juttuja. Oon ihan koukussa kuvaukseen! Aatoksi toivon auringon paistetta ja mittari saa mielellään olla miinuksen puolella.

* * *

One more day to go before Christmas break. It is about time to get some vacation isn't it? :) My plan is to sleep a lot and study photography during my vacation. There are so many things about camera settings and lighting that I want to learn. I'm hooked with this photography thing! I Hope I get to do some test shoots in a sunny weather.  

Wishlist: Coastal living

Meren rannalla

Huvittavaa. Muissa blogeissa tunnelmoidaan ja valmistellaan joulua mutta meitsi se vaan istuu koneen ääressä ja haikailee palmujen alle. Täytyy myöntää että joulufiilis on täysin kadoksissa tänä vuonna. Tänä syksynä olen ehkä enemmän kuin koskaan miettinyt muuttoa aurinkoon. Liekö tähän syynä tuo syksyllä tehty unelmaloma Hawaiille... Hawaii, se olisikin lokoisa paikka viettää talven masentavat kuukaudet. Jostain syystä kuvittelen, että elämä Hawaiilla olisi helppoa ja myös hitusen stressittömämpää kuin täällä Tukholmassa. Olisikohan se? En tiedä.

Mutta ei se ainakaan tästä kovin paljon huonommaksi voisi mennä. Noin niinkuin ilmojen puolesta. Marraskuun puolessa välissä lehdet kirjoittelivat, että Tukholmassa oltiin marraskuussa saatu nähdä vaivaiset kaksi tuntia auringonvaloa. Eikä se päivänvalo joulukuuussakaan ole liiemmin silmiin käynyt. Hjälp! Olisi aika vissiin lähteä kirkasvalolamppu ostoksille. Vai mistä sitä energiaa saa?

* * *

Hawaii could be the place to be (live) during these dark and cold winter months. For some reason I'm thinking that life would be easy and a bit less stressful over there. Would it be? I don't know.

But what I do know is that weather cannot be much worse than it is here.  On November 16 Swedish biggest newspapers wrote that Stockholm has seen two hours of sunlight in November. December has not been much lighter. Help! Does somebody has some tips how to survive in this darkness?

Aika kultaa muistot

Kävin viikonloppuna läpi vanhoja kuvia, lajittelin niitä ja poistelin epäonnistuneita otoksia. Satoja (jollei jopa tuhansia) kuvia Hollannista selattuani aloin kaipaamaan sinne takaisin. Välillä tuntuu jotenkin uskomattomalta, että olen todellakin asunut tuossa pienessä tulppaaniparatiisissa. Oppinut ymmärtämään hiukan hollantia, viettänyt iltaa bitterballen lautasen äärellä, pyöräillyt satoja kilometrejä ja kipuillut kulttuurishokissa. Kaipaan sitä tunnetta, kun elää uudessa kulttuurissa ja eteen tulee mitä kummallisimpia tapoja ja tottumuksia. Mutta eniten kaipaan viikonloppuretkiä. Oli mukava hypätä junaan ja reissata Den Haagiin tai Belgiaan tai vuokrata auto ja suunnata umpimähkään kohti Ranskan rannikkoa. Kaikki oli niin lähellä ja helppojen etäisyyksien päässä. Elämä oli yhtä pientä seikkailua koko ajan.

Toisaalta, hassua edes ajatella, että nyt muistelen Hollannin vuotta niin ruusuisena ja ihanana aikana, vaikka todellisuudessa se oli kyllä haastava ja tunsin usein oloni yksinäiseksi. Ehkä kuitenkin parempi näin.  Jos minulta nyt kysyttäisiin, että lähtisinkö uudelleen vaikka tiedän millaista se tulisi olemaan, niin vastaus olisi, että lähtisin ehdottomasti. Alanko jo pakkaamaan?

* * *

I went through my pictures during weekend and found hundreds (or maybe thousands) of pictures from Holland. Oh, how I started to miss Holland. Sometimes it feels so unreal that I have actually lived there, spent evenings eating bitterballen, cycled hundreds of kilometers and, well,  experienced culture shock. I miss that year. And I miss weekend trips we did almost every weekend. It was so nice to jump into train and travel to Den Haag or Belgium. Or rent a car and drive down to French coast. Everything was so close and life was one big adventure. 

Actually it is a bit funny that now when I think my time in Holland I remember everything being so nice and exciting but the truth is that reality was challenging and I felt it was difficult to find friends. Anyway, if somebody would ask would I move back now when I know what would be ahead I would say Yes, absolutely. It was worth it.

Helsingissä

Pitkästä aikaa

Tuntuu, että viime kerrasta on ikuisuus! Ja niin siitä kyllä onkin. Ehkäpä juuri sen vuoksi tämä torstai-illan lento Helsinkiin tuntui erityisen ihanalta. Keskustaan saavuttuani kävin ensi töikseni ostamassa aamupalatarvikkeet Sokokselta. Kassiin sujahti joka reissun must herkkuja, eli paikan päällä paistettuja karjalanpiirakoita. Erityistä onnistumisen tunnetta tuotti se, että muistin punnita tuotteet tällä kertaa! Sitten tavarat hotelliin ja pikainen kierros Stockmannilla. Sekin on ihan must.

Nyt olisi tarkoitus istahtaa koneen ääreen vielä hetkeksi. Muutama työjuttu odottaa. Huomenna nautitaan kunnon sushi illallinen (Je!) ja lauantaina naulitsen itseni tv:n ääreen. Ihana viettää itsenäisyyspäivä pitkästä aikaa Suomessa.

***

Greetings from Helsinki. Last time was like ages ago (it feels). Maybe that is why it felt so good to be back. First thing on my list was to buy breakfast for tomorrow. So off to Sokos I went. One thing that I'm missing in Sweden is good Karelian pasty. That is a must to get while I'm in Finland. So that is what I'm eating for breakfast tomorrow. I was feeling successful at the store because I remembered to weight and label before heading to counter (in Sweden you do not need to do that). Then quick stop at the hotel and off to Stockmann. That is also a must every time I'm in Helsinki. 

Now I should sit down and work for a while. Couple of things are waiting to be done. I'm looking forward to a sushi dinner tomorrow and on Saturday I will be sitting infront of tv and watching Presidential Independence Day reception. How nice to be in Finland on Independence day! :)

Dear Santa

Olen tänä vuonna ajoissa joululahjojen kanssa. Kerrankin. Useana vuotena olen juuri ennen joulua juossut pitkin kaupunkia, stressissä, ja yrittänyt keksiä ihania ja järkeviä lahjoja läheisille. Täytyy myöntää että ne viime hetkellä ostetut lahjat eivät välttämättä ole olleet sitä parasta A-luokkaa ja siksi olenkin helpottunut että tänä vuonna ajatustyö on aloitettu ajoissa ja lahjat ostettu jo ennen kuin marraskuu on lopussa (Good job!). Vahingossa kasasin myös itselleni (heh) pienen toivelistan, jonka voisin toimittaa joulupukille... :)

* * *

I have already bought most of the Christmas presents. For once I'm early with those. Normally I am running around the town just before Christmas and trying to figure out what to buy to everyone. I have to admit that that is not the best way to find nice and inspiring Christmas gifts. Well, this year I am done before December starts (Good job!). As I was planning gifts for others I also made my own wish list... :)

1. Michael Kors JETSET lompakko  |  2. Efva Attling "Pencez de moy" rannekoru | 3. Fujifilm Instax Mini 8 | 4. The Street Photographer's Manual -kirja | 5. Acne Studios harmaa kaulahuivi | 6. Kuumakivihieronta | 7. Kamerajalka

Are we all lost stars...

Photos

Perjantai-illan elokuva suositus

Tämä elokuva teki lähtemättömän vaikutuksen, kun lensin New Yorkista Tukholmaan noin kuukausi sitten.  Olen yleensä vähän huono katsomaan elokuvia, sillä useimmiten nukahdan jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta tällä kertaa silmät eivät kertaakaan edes yrittäneet lumpsahtaa elokuvan aikana. Begin Again on aivan ihana, semmoinen hyvänmielen elokuva musiikin ja New Yorkin ystäville. Jos etsit leppoisaa leffaa viikonlopun viihdykkeeksi, niin se on tässä.

Leffa sijoittuu New Yorkiin jonne Gretta (Keira Knightley) muuttaa poikaystävänsä Daven (Adam Levine) kanssa tämän solmittua sopimuksen suuren levy-yhtiön kanssa. Uudet kuviot vievät Daven mukanaan ja pian Gretta huomaa jääneensä yksin. New Yorkissa kaikki on mahdollista, joten ei aikaakaan kun kykyjenetsijä Dan (Mark Ruffalo) bongaa Grettan esiintymästä hämyisestä pubista. Tästä alkaa musiikkia täynnä oleva tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja onnistumisesta.

”

Searching for meaning

But are we all lost stars

Trying to light up the dark.

* * *

When I try watch movies it almost always ends before it begins as I fall asleep. That is why I am not the best person to give a movie recommendations. But on my way from New York to Stockholm I saw this movie in the airplane (and did NOT fall asleep). It was so good that I want to recommend it to you guys. Begin again movie with Keira Knigthely, Adam Levine and Mark Ruffalo gets 5 stars from me. It is a feel good movie to everybody who loves music and New York :) Now you now what to do tonight!

Katherine Pancolin uusin -Mimmit

Sain vihdoin käsiini tämän kauan odotetun kirjauutuuden Mimmit (Muchachas). Ensimmäiset sata sivua on jo luettu ja uusiin henkilöhahmoihin tutustuttu pikkuhiljaa. En ole niistä aivan yhtä vakuuttunut kuin vanhoista tutuista, mutta ehkä pääsen vielä niiden maailmaan sisään. Muuten kirja vaikuttaa, Pancolimaiseen tyyliin, oikein hyvältä.

Trilogian toinen osa ilmestyy onneksi jo keväällä (suomeksi), joten sitä ei tarvitse odottaa liian kauaa. Suomessa näyttää jylläävän pienimuotoinen Pancol-vimma, sillä ensimmäisestä kirjasta on tehty elokuva ja se saa ensi-iltansa suomessa ensi viikolla (28.11.) Katsoin jo trailerin ja nyt arvuuttelen haluanko käydä katsomassa elokuvan. Henkilöhahmot eivät oikein vastanneet sitä millaiseksi olin heidät lukiessani kuvitellut.

Toisaalta tämän leffan voisi mennä katsomaan vain sen vuoksi, että se on ranskaksi. Oui!

* * *

New book from Katherine Pancol (Muchachas) was released in Finland recently. I am huge Katherine pancol fan and I was eager to get this book and plunge into its world again. I have read about 100 pages now and I'm little bit hesitant about these new characters. Hopefully I will learn to like them. Other than that I really like this book.

Movie that is based on first book will have premiere in Finland next week. I am pondering if I should see it or not. I watched the trailer and noted  that characters does not equal what I have in mind :)

Anyway, movie would be worth seeing just because it is in French!

Driving around Oahu

En jaksaisi valittaa tästä pimeydestä, koska en voi tälle yhtään mitään. MUTTA kyllä tämä naista syö. Siksi ajattelin palata vielä hetkeksi Hawaiin tunnelmiin. 

Ajeltiin (kuukausi sitten) ympäri Oahua sinisellä avo-Mustangilla. Katto auki, tietenkin. Aurinko paistoi ja meri pauhasi. Olin täynnä energiaa ja niin onnellinen, että teki mieli itkeä (nyt itken aivan muista syistä). Tässä hiukan auton ikkunasta nappailtua kuvasatoa. Oahu, we will meet again!

* * *

This is how it looks like through a car window when driving around Oahu. One week with this convertible Mustang was worth it. We saw so much and found the most amazing views. I was so happy that I could cry. Oahu, we will meet again!