Tiedättekö ne päivät kun vaan kaikki ärsyttää?
Joo, mulla on ollut sellanen viikko! Oikeesti ei ole mitään syytä olla ärsyyntynyt tai kiukkuinen, mutta tällä viikolla on ahdistanut yksi sun toinen asia. En ole kirjoitellut blogia, kuvannut enkä käynyt kävelyllä. En ole tehnyt mitään, mikä yleensä saa mut paremmalle tuulelle. Sitten alkoi ärsyttämään kun oli niin ärsyyntynyt koko ajan. Haha, lievä kierre päällä.
Jossain vaiheessa sitä alkaa miettii, että miksi oikein masistelen? Saattaa jopa vähän alkaa naurattaa jos suurimmat ongelmat tällä viikolla on ollu se että joku puhuu liian kovaäänisesti tai kävelee liian hitaasti mun edellä. Come on!
Sitten eilen aamulla, töihin laahustaessa, törmäsin tähän näkyyn (kuva alla) ja pysähdyin miettimään elämääni. Yhtäkkiä aamuinen harmistunut olotila oli vaihtunut mukavaan ja epätodelliseen tunteeseen. Tässä mä olen keskellä Tukholmaa matkalla töihin. Tekemässä juuri sitä mistä olen aikoinani vain haaveillut.
// You know those days when you feel cranky without reason? Jep, well my whole week has been like that. I've been annoyed and cranky, sad and depressed. Without a reason! I mean if my biggest problems are people talking too loud or walking too slow then I guess I do not have problems. Right?
Yesterday on my way to work I saw this (pic above) and I started to think how can I be so sentimental person. Suddenly, just like that, morning crankiness changed to this surreal feeling that here I am in middle of Stockholm on my way to work. Doing something I just dreamed about years ago.
Joo, mulla on ollut sellanen viikko! Oikeesti ei ole mitään syytä olla ärsyyntynyt tai kiukkuinen, mutta tällä viikolla on ahdistanut yksi sun toinen asia. En ole kirjoitellut blogia, kuvannut enkä käynyt kävelyllä. En ole tehnyt mitään, mikä yleensä saa mut paremmalle tuulelle. Sitten alkoi ärsyttämään kun oli niin ärsyyntynyt koko ajan. Haha, lievä kierre päällä.
Jossain vaiheessa sitä alkaa miettii, että miksi oikein masistelen? Saattaa jopa vähän alkaa naurattaa jos suurimmat ongelmat tällä viikolla on ollu se että joku puhuu liian kovaäänisesti tai kävelee liian hitaasti mun edellä. Come on!
Sitten eilen aamulla, töihin laahustaessa, törmäsin tähän näkyyn (kuva alla) ja pysähdyin miettimään elämääni. Yhtäkkiä aamuinen harmistunut olotila oli vaihtunut mukavaan ja epätodelliseen tunteeseen. Tässä mä olen keskellä Tukholmaa matkalla töihin. Tekemässä juuri sitä mistä olen aikoinani vain haaveillut.
Be Bold or Italic, never regular.
// You know those days when you feel cranky without reason? Jep, well my whole week has been like that. I've been annoyed and cranky, sad and depressed. Without a reason! I mean if my biggest problems are people talking too loud or walking too slow then I guess I do not have problems. Right?
Yesterday on my way to work I saw this (pic above) and I started to think how can I be so sentimental person. Suddenly, just like that, morning crankiness changed to this surreal feeling that here I am in middle of Stockholm on my way to work. Doing something I just dreamed about years ago.
Be Bold or Italic, never regular.
Haha, mä tiedän niin ton tunteen! Varsinkin kun omakin olo on ollut viime aikoina känkkäränkkä. Ja sit rupee ärsyttää itse koska pyrin yleensä olemaan positiivinen ihminen. Haha, onpa ärsyttävää :D
ReplyDeleteI know the feeling! Mutta oikeesti ihan kiva kuulla etten oo ainoo. Ihmetyttää vaa tämmönen känkkäily. Nyt lopetetaa se, eiks joo? :)
DeleteSä oot niin söpö, vaikka kiukkuisena. :)
ReplyDeleteNooris
Hih, kiitos ihana! ...luulen että joskus musta on kyllä söpöys kaukana ku oon kiukkunen ;)
Delete