Loppuiko se jo?

Me ollaan turvallisesti kotona. Oltu jo viikko!

Minä vaan en siitä kuumeesta meinannu toipua. Se oli korkeempi, kun mitä kuvittelin (paljastui sitten kotona kun pääsin mittaamaan kuumeen; 39,3 astetta). Kuvittelin, että lennolla lepään ja kun laskeudutaan Ruotsiin, niin olen taas elämäni kunnossa. You wish.

Viime viikonlopun nukuin ja alkuviikosta suuntasin lääkärille, kun olo ei vaan kohentunut. Paljastui, että tulehdusarvot oli koholla ja nyt popsin antibiootteja, joten eiköhän tämä tästä.

Mutta hei, sinne meni kolme viikkoa. Kolme viikkoa! Nyt on jo viikko puurrettu töissä ja lomasta ei ole jäljellä kun muistot ja kuvat. Oisin kyllä voinu vielä viikon olla ;)

Honolulu-Newark-Stockholm. Toivon, ettei tämä ollu elämäni viimenen Hawaijin matka. 

New York, niin lähellä, mutta niin kaukana / New York so close yet so far away

// Well well, holiday is over and we are at home. Actually we've been for a week now! My fever did not decrease before the trip and as I arrived home and measured the fever I noticed it was more than I thought it would be, it was 39,3. Only now after many days having fever and cough I start to feel better. 

I still cannot believe that my dream vacation in Hawaii is over now. Three weeks of vacation is over now. Luckily I was good girl and took lot of pictures. I still have those and my memories with what I'm going back to Hawaii many times :)  

Honolulu-Newark-Stockholm. I wish this will not be my last trip to Hawaii.   

Diamond head

päivät menee ihan liian nopeasti ja loma lähenee loppuaan. Tosin eihän tämä mikään loma oliskaan, jollei se joskus loppuis. Mulla on yli 1000 kuvaa otettuna ja juttuja vaikka kuinka paljon kerrottavana, mutta täytyy vissiin loput tarinat kirjotella kotoota. 

Me tehtiin eilen aamukävely vanhan tulivuoren kraatterin (Diamond head) huipulle. Heti aamusta reippaana lähettiin taivaltamaan kohti huippua. Jotta pääsee kiipeämään huipulle, niin joutuu pulittamaan 1 dollarin sisäänpääsymaksun, mutta näkymä on sen arvoinen. Polku oli  hieman haasteellinen ja kiipeämistä riitti. Kyllä hengästytti, kun päästiin huipulle. 

Lisähaastetta toi aurinko, joka porotti kuumasti koko matkan. Mikäli haluaa kiivetä Diamond Headin huipulle, niin suosittelen varustautumaan kunnolla. Paljon vettä mukaan, kunnon lenkkarit jalkaan ja hattu päähän.

Mun osalta tämä reissu ei päättynyt ihan toivotulla tavalla, sillä sain matkalla auringonpistoksen. Niin, ei ollu hattua päässä ei. Viime yö meni kuumeen kourissa ja pää on tosi kipee. Viimeset shoppailut pitäis tehä, mut olo on niin heikko, etten tiiä jaksaako. Toivottavasti toivun huomiseksi. Mutta hei, eiks ookin upeat näkymät?

Näkymä yli Waikikin / View over Waikiki

 // Yesterday Jonas and I took a morning walk to the top of old crater called Diamond head. It costs 1 dollar to get to hike all the way to the top. Pathway was challenging and I recommend to wear good shoes and hat if you are planning to visit here. Also take a lot of water with you.

My trip didn't end that well, as I got sunstroke. Believe me, hat is good to have on. Last night I felt really sick and I'm not feeling that good today either. I have headache and high fever. This is not the way I was hoping to spent my last days here. Well, hope to get better before traveling home.

Anyway, hiking was worth it and view was amazing.

 

Hiltonin ilotulitus

Perjantai 13. päivä huipentui ilotulitukseen. 

Aamun loikoilin altaalla ja iltapäivä kului shoppaillessa. Tein taas klassisen virheen ja lähdin kävelemään n. puolen tunnin kävelymatkan päässä sijaitsevaan kauppakeskukseen ihka uudet kengät jalassa. Puolessa välissä matkaa linkutin ABC:lle rakkolaastareita ostamaan. Onneksi on Compeed.

Siitä ilotulituksesta. Joka perjantai  klo 1945 Hilton hotelli tarjoaa ilotulituksen. Viime viikolla seurattiin kaukaa, mutta nyt haluttiin nähdä läheltä ja päästä kunnon ilotulitus tunnelmaan. Alue oli rajattu ja vartijat huuteli ihmisiä pysymään alueen ulkopuolella turvallisuus syistä. Naureskelin, että on nämä jenkit hassua kansaa, mitä ylivarovaisuutta! Tässä vaiheessa siis kuvittelin, että raketit lauotaan kaukaa aallonmurtajalta, mutta totuus valkeni melko pian kun ensimmäiset raketit räjähtivät ihan vieressä. Oltiin niin lähellä ampumispaikkaa, että sydän pamppasi paukkeen tahtiin ja ilotulitteet paukkuivat ihan pään yläpuolella. Menin ehkä jopa pienoiseen shokkiin. Vai onko normaalia, että huutonauraa samalla kun katsoo ilotulituksia? 

Porukka aitiopaikoilla / Front row

Täällä on ilta ja minulla kohta nukkumaanmenoaika. Huomenna taidetaan taas suunnata beachille palvomaan aurinkoa. Alkaa nämä lomapäivät meinaan käymään vähiin. Jaiks! Hyvää yötä! ..tai siis mukavaa lauantaita, teillähän on jo aamu siellä.

* * *

//  Every Friday there is fireworks show sponsored by Hilton hotel in Waikiki. Last week we were watching it from far far away and then decided that next time we want to see it closer, so that we can also feel it! As we arrived to the place we noticed that small area was marked and guards kept people away from that area. I was laughing a bit and thinking that these people are bit too careful now. At that point I thought fireworks would be shot from the breakwater. That is what I thought 'till fireworks started. We were standing so close to shooting place that my heart started to bounce with the noise and I was laughing and screaming at the same time. Quite an experience I would say! 

 

Kailua Beach

Oltiin eilen Kailua Beachilla. Mun mielestä Oahun (tai ehkä jopa koko maailman) upeimmalla rannalla. Vesi on turkoosia ja hiekka yhtä hienoa kuin jauho. Valkoista beachiä silmän kantamattomiin, meri toisella ja vuoret toisella puolella. Paratiisi.

Vietettiin Beachillä koko päivä. Välillä piti istua varjossa, kun aurinko paahtoi niin kuumasti. Koko ajan ei myöskään jaksanut olla paikoillaan, niinpä kävin tutustumassa hiukka "naapurustoon". Jotkut onnekkaat kun tosiaan asuvat aivan tässä meren rannalla. Jos ei ole onnistunut saamaan asuntoa rannasta, niin sitten vuoren rinteeltä, josta avautuu tietysti esteetön näköala merelle. Ei paha. 

 // Yesterday we spent amazing day in Kailua Beach. One of the most beautiful beach on Oahu (or maybe in the whole world). Ocean is turquoise and sand is soft as flour. Most of the day I was sunbathing and reading, enjoying this beautiful view but every now and then I needed a break. I took a walk around the neighborhood. Some lucky people are really living here, right next to beach. If not next to ocean then on mountainside with clear view of the sea. Not bad at all. 

Aurinkoa ja ystävällisiä ihmisiä

Ihanaa, että samassa hississä matkustava kanssalomailija kyselee mitä kuuluu tai kaupan kanssa haluaa tietää mistä olen kotoisin. Olkoon se sitten feikkiä tai aitoa ystävällisyyttä, niin se tuo hymyn huulille. Tänne tullessa olin kovin hämmentynyt kaikesta tästä keskustelusta. Edelleenkin huutelen aamulenkillä "Morning!" vasta kun vastaan lenkkeillyt on jo juossut monta askelta ohi.

Vai mitä sanotte, eikö pieni small talk olekin ihan kiva juttu? 

Olen kuullut pieniä yksityiskohtiani tapaamieni ihmisten elämästä täällä. Macy´sin kanssana työskentelevä neiti opiskeli Chicagossa, mutta ei pitänyt säästä, joten muutti takaisin Hawaiille. Sandaalikauppias taas vierailee mielellään Tokiossa, jossa hänen kaksoisveljensä asuu. Molemmat olivat myös kiinnostuneita kyselemään minulta mistä päin olen kotoisin.

Minun hassu aksenttini on ollut ihmetyksen aihe täällä. Arvauksina on joko ollut että olen Saksasta, Australiasta tai Englannista. Olen todella otettu siitä, että joku luulee minua australialaiseksi tai englantilaiseksi. Eurooppalaiset tuskin noin väärin arvaisi...

Ilma on ollut lämmin, mutta vaihteleva. Välillä on vähän sadellut ja tänään oli iltapäivä kokonaan pilvinen. Minä, maltillinen auringonottaja, olen tästä huolimatta onnistunut punoittamaan niin selästä, reisistä kuin masustakin. Ei ole pohjoismaalaisen kalvakka iho tottunut tämmöseen auringon yliannostukseen.

Puun alla vesisadetta paossa / Waiting for a rain shower to pass

Ihan kiva paikka viettää synttäreitä / Perfect place to have a birthday party

// I really like this friendly atmosphere in Hawaii. Lots of small talk and friendly people around. I do not mind if it is fake friendliness or not but it feels very nice when people are talking to me in stores or during my morning walks; asking how am I, where am I from or just saying hi. Small things but makes me smile.

Weather has been variable. Lots of sun but some cloudiness and showers every now and then. My milky white skin is not used to this amount of sun and I have had reddish color on my back, stomach and thighs, so far. Hoping color will turn golden brown soon... ;)

Honolulu downtown

Ensimmäinen aamu kun on pilvistä! Siispä hyvä aika blogailla ;)

Oltiin eilen Jonaksen kanssa Honolulun keskustassa (meidän hotelli ja nuo kaikki edellisen postauksen kuvat olivat siis Waikikilta). Downtown koostuu enimmäkseen toimistorakennuksista joten siellä ei liikaa turisteja näkynyt.

Tulin siellä hieman surulliseksi, kun Jonas sanoi, että vielä muutama vuosi sitten keskustasta löytyi vilkas shoppailukeskus ja Chinatown. Nyt molemmissa meno oli kuihtunut lähes olemattomiin. Oikein sydäntä pisti, kun näin vanhan herran seisovan keskellä kauppaansa ja katselevan ulos. Kaupassa ei ollut yhtään asiakasta ja jotenkin jäi sellainen tunne, että näin on ollut jo pidemmän aikaa. Se oli yksi niistä ainoista kaupoista, joka oli enää jäljellä vanhassa kauppakeskuksessa.

Alhaalla vasemmalla tyhjä Chinatown / Picture down on the left is from the empty Chinatown

// Yesterday me and Jonas visited Honolulu downtown. There is mostly just office buildings so not too many tourists. I felt a bit sad when Jonas told me that only couple of years ago there was lively shopping mall and Chinatown and now both were almost gone. Waikiki instead is growing and looks like all the shops and restaurants can be found there.

Maailman toisella puolella

No niin ystävät rakkaat, nyt vihdoin muutama kuva Hawaijilta. 

En oikein ite vieläkään usko, että täällä  ollaan. Olo on melko epätodellinen, mutta erittäin rentoutunut ja mukava. Aamuisin on käyty lenkillä ja sen jälkeen on sitten menty rantaan aurinkoa palvomaan. Iltapäivät ovat kuluneet rantoja tai kauppoja kierrellen. Auringossa olen loikoillut melko maltillisesti, toisin kun nuo matkakumppanit, jotka eilen loistivat ravun punaisina ;)

Kuvat latautuu tosi hitaasti ja koneesta loppuu kohta akku. Täytyypi siis jatkaa toinen päivä uudestaan. Aurinkoisia terveisiä :)

***

// Couple of pictures from Hawaii. It feels great to be here :)

Stockholm-Chicago-Los Angeles-Honolulu

Me ollaan Hawaiilla!!!

Meillä ei ole hotellihuoneessa nettiä, niin joudun tulemaan tänne hotellin ala-aulaan kirjottelemaan. Täällä riittää säpinää, juuri nyt Korean Airlinesin lentoemännät ovat lähdössä kotiin päin. Ne näyttää ihan nukeilta :)

Lentomatka oli pitkä, mutta meni yllättävän vaivattomasti. Etukäteen pelkäsin, että lento tuntuu ikuisuudelta ja olo sen myötä ahdistuneelta. Onneksi oli virikkeinä muun muassa leffa ja tetris. Onnistuin myös ottamaan pienet power napit. 9 tuntia meni yllättävän leppoisasti. 

Chicagon lentokenttä / Chicago airport

Chicagosta Los Angelesiin kone pomppi melkoisesti ja sen vuoksi uni ei oikein tullu silmään. Los Angelesiin laskeuduttuamme alkoikin sitten yllättäen kärsivällisyys loppumaan. Väsytti ja kiukutti, ruotsin aikaa kello oli siinä vaiheessa 3 yöllä ja edessä oli vielä viimeinen lento (5 tuntia) Honoluluun. Kone oli täynnä, ja meidän paikat oli arvottu aivan eri puolelle konetta. Nukuin viimeisen lennon kahden tuntemattoman miehen välissä. Epämukavaa, mutta onneksi en herännyt kuolaposkella vieruskaveriin nojaten. 

Kuva on vähän tärähtänyt, niin oli mun mielikin, kun saavuttiin perille /
This picture looks the same I felt when we arrived to Hawaii

Kello on täällä 13 tuntia Suomea jäljessä, joten saavuttiin tänne illan suussa (samana päivänä jolloin lähdettiin Ruotsista). Havaijin miljoonat valot toivottivat lomalaiset tervetulleeksi, mutta maisemat saivat odottaa seuraavaan aamuun...

// We do not have internet in our hotel room so I need to come to our hotel lobby and write. There is lot of things going on all the time, right now Korean Airline flight attendants are on their way back home. They look like dolls :)

Well, what can I say...here we are in Hawaii! Flights went well and the trip was easier than I thought it would be. Although in Los Angeles my patience began to end. At that point we had traveled 17 hours and there was 5 more to go, I was about to give up. Last flight was full and I had to sit between two strangers, thank god I didnt wake up leaning on one of them and drooling ;)

We arrived here in the evening so all I saw was millions of lights. I had to wait till next morning to see beaches and the color of the sea...