Vauvavieras

Viime viikonloppuna meillä oli vauvavieras kylässä. Tämmöisen dinkun (huomatkaa mulle uusi suomalainen slangi sana) silmin vauvaelämä näytti melko työläältä. Siinä saa kyllä pariskunta toimia tiiviisti yhdessä, muuten lähtee homma lapasesta. Huh, tsemppiä vaan kaikille vanhemmille!

Käytiin vauvan (aka "Apun") kanssa kävelyillä Utrechtissa, ravintolassa syömässä, Van Coghin museossa ja kanaaliajelulla. Apu tykkäs, etkö tykännyki? Poika herätti suuresti ihastusta missä kulkikin. Kukapa sitä valloittavaa hampaatonta hymyä ja noita kutreja voisi vastustaakaan.

 

Onhan se melkonen hurmuri.Pus.

Lauantai iltana vauvan mentyä unille, vietettiin iltaa terassilla, viiniä nauttien.

Taivas oli täynnä tähtiä.

Rouen

Ranskan matkasta on nyt tullut kirjoiteltua jo monta kertaa. Toivottavasti jaksatte vielä lukea, tässä viimeinen postaus siitä keikasta.  

Kun ajeltiin kotia kohti Pariisista, niin matkan varrella pysähdyttiin lounaalle kaupunkiin nimeltä Rouen. Googlettelin jälkikäteen tietoa kaupungista ja sain tietää, että se on Normandian historiallinen pääkaupunki. Kaupungin keskustassa komeilee upea kathedraali, jonka innoittamana Monet maalasi yli 30 kanvaasitaulua.

Pommituksen jälkiä?

Hollannissa asuessa yksi ehdottomasti parhaimmista asioista on ollu se, että on päässyt matkaamaan helposti. Jos omistaisimme auton, niin olisimme todennäkösesti olleet vielä enemmän tien päällä. Hollanti, Pohjois-Ranska ja Belgia on nyt kuitenkin tutkittu. Paljon on nähty semmoisia kohteita, mitä muuten ei todennäköisesti tulisi koskaan nähtyä. 

Lyhyen vierailun aikana päättelin, että kaupungin keskusta ei ole kovin suuri. Se vaikutti mukavan  kompaktin kokoiselta. Olisi ollut kiva tutustua kaupunkiin hieman enemmän, mutta meidän oli pakko jatkaa matkaa, sillä kotimatkaa oli vielä monen monta tuntia edessä.

 

Mihinhän sitä seuraavaksi suuntaisi?

Seuraavaa lomaa ja palkkaa odotellessa...

Versailles ja Maisematie

Ajeltiin Pariisista kotiin Ranskan rannikkoa pitkin. 

Matkaan lähdettiin jo aamuvarhaisella. Pariisin kadut olivat vielä melko tyhjät, eikä minun tarttenut panikoida ruuhkassa. Tie ulos kaupungista oli ylämäkeä ja taustapeilistä avautui Pariisi koko komeudessaan. Se oli aika häkellyttävä näky. Upea kerrassaan. Harmi vaan, että paparazzi toimi kuskina, eikä siis saanu ikuistettua tätä hetkeä.

Ensin pysähdyttiin Versaillesiin.

Versaillesin puutarha

Ranskan motareilla nopeusrajoitus on muuten yleensä 130km / h. Jos ajelet 130-140km/h, niin voit ihan huoletta pysyä siellä hitaiden kaistalla, olet hidaste. Tiet on melko hyvässä kunnossa ja tietulleihin kannattaa varautua. Niitä siellä tuli vastaan aika ajoin. Pariisista Roueniin johtava tie sekä Ranskan rannikkoa seuraava tie tarjosivat vauhdin hurman lisäksi upeat maisemat. Tiet kumpuilivat ylös, alas ja nähtävää riitti. 

Motarilla avoautolla 130km/h. Särkeekö korvia?

Upeita maisemia, eikö? Ihan mielellään sitä tuolla ajelee, vaikkakin auto olisi voinut olla hieman tehokkaampi. Vuokra-Fiesta ei oikein kunnolla kiihtynyt ohituksiin.

Paris Plages

Tiesittekös, että joka kesä Pariisiin rakennetaan biitsi? Ihan siihen Seinen rannalle. Olin tästä kuullut, mutta nyt vasta ensimmäisen kerran pääsin näkemään sen omin silmin.
Seinen rannalle oli tuotu aurinkovarjoja sekä -tuoleja ja hiekkaa. Lapset rakentelivat hiekkalinnoja ja pariskunnat köllöttelivät varjojen alla. 

Aurinkovarjoja

Uima-allas ja Seine

Hiekkalinna

Minni ja Mikki hiekkateos

Pariisi, biitsielämä ja upeita hiekkaveistoksia. Täydellistä!

Roadtrip Ranskaan

Tehtiin viikonloppuna extempore reissu Ranskaan (taas). Tuntuu, että vastahan me oltiin, mutta edellinen reissu tehtiin tosiaan jo maaliskuussa. Jostain kumman syystä me aina kulkeudutaan Ranskaan, vaikka Saksa olisi tuossa ihan naapurissa, 30 kilometrin päässä. 

Säätiedotus vaikutti ehkä myös hieman matkakohteen valintaan tällä kertaa. Aurinko ja +25 houkuttelivat matkalle. Toisaalta, Pariisi on aina Pariisi, vaikka vettä sataisi.

Vuokrattiin auto ja lähdettiin matkaan lauantaina heti aamutuimaan. Pariisissa oltiin jo puolen päivän aikaan. Hotelli löytyi ensi yrittämällä La Defénsesta ja päivä vietettiin kävellen Pariisin kaduilla.

 

Pariisissa on kaikkea. Historiaa, luksusta, näköaloja ja viehättäviä kohteita ympäriinsä. Sinne on vaan aina pakko päästä uudestaan. 

Greatest hits of Utrecht bells

Kirkonkellot tuntuu kilkattavan täällä useasti. Vai oonkohan mä aina vaan sattumalta just sillon ulkosalla. Oli miten oli, niin nää kellot ei aina kilkatakaan ihan mitää tavallista sävelmää.  Viime talvena iltalenkiltä palatessani kiinnitin huomiota kellojen ääneen, kun aloin hyräilemään musiikin tahdissa. Ilmoille kajahti lapsuudesta tuttu tuiki, tuiki tähtönen. Pisti hymyilyttämään. Viime viikonloppuna keskellä kirkasta lauantai päivää "dam" alkoi soittamaan kummisedän tunnussävelmää...

Onko tämä ihan normaalia muuallakin vai onko tämä joku Hollantilainen juttu? Itse en ole aiemmin kuullut kirkonkellojen soittavan muuta kuin normaalia pimputusta. Sen vuoksi se kai tuntuukin niin hauskalta.Ihan blogipostin arvoiselta.

Olen yrittänyt selvitellä oliko näihin sävelmiin, jokin erikoinen syy, mutten ole vielä löytänyt vastausta.Ehkä sen joku mulle osaa vielä joskus kertoa.

Postia laatikossa

Mä tulin niin iloiseksi eilen, kun katoin postilaatikkoon. Sieltä löytyi minulle osoitettu ruskea kirje. Kirjeen väristä arvasin heti, että nyt on jotain erikoista tiedossa, koska laskut ei koskaan tule ruskeissa kirjekuorissa. Kun avasin kirjeen, niin sisältä löytyi monta teetettyä kuvaa ystäväni Hollannin lomalta. 

Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun kirjeet lähetettiin normaalilla postilla. Käsinkirjoitettu kirje on jotenkin henkilökohtaisempi kuin sähköposti. Ei sen puoleen, onhan noita sähköpostejakin kiva saada ja pysyy helpommin ajantasalla (ei tartte viikkoa odotella, että kirje on perillä). 

Noorisboorikselle suuret kiitokset! Taidan ostaa kehykset näille kuville :)

Postia laatikossa

Mä tulin niin iloiseksi eilen, kun katoin postilaatikkoon. Sieltä löytyi minulle osoitettu ruskea kirje. Kirjeen väristä arvasin heti, että nyt on jotain erikoista tiedossa, koska laskut ei koskaan tule ruskeissa kirjekuorissa. Kun avasin kirjeen, niin sisältä löytyi monta teetettyä kuvaa ystäväni Hollannin lomalta. 

Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun kirjeet lähetettiin normaalilla postilla. Käsinkirjoitettu kirje on jotenkin henkilökohtaisempi kuin sähköposti. Ei sen puoleen, onhan noita sähköpostejakin kiva saada ja pysyy helpommin ajantasalla (ei tartte viikkoa odotella, että kirje on perillä). 

Noorisboorikselle suuret kiitokset! Taidan ostaa kehykset näille kuville :)