Töissä

Kaikista näistä postauksistahan voisi kuvitella, että mun aika menee täällä vain pyöräillen, mutta ei se ihan niin kyllä mene. Viikolla sitä tuskin muuta ehtiikään kun töitä tekemään.

Työskentelen mainostoimistossa ja mun asiakkaat on suomalaisia. Puhun siis suomea ihan joka päivä. Eipä tuo työnteko muuten suomessa työskentelystä eroa, paitsi että joudun omien töiden lisäksi toimimaan tulkkina, kun lähes kaikki pitää kääntää aina jollekin muulle, joka ei puhu suomea.

Työpäivät on pitkiä, kun itse työmatkaan menee yli tunti sekä aamulla, että illalla. Yleensä työpäivät Hollannissa alkaa 0900 ja loppuu 1730. Minulla on kuitenkin sovittuna erilaiset työajat jo ihan siitäkin syystä, että suomessa on kello tunnin edellä. Menen töihin jo kahdeksaksi ja pääsen sitten aiemmin pois. En todellakaan ole mikään aamuvirkku, mutta tämän ehdotuksen otin innolla vastaan. Oikeastaan on ihan sama heräänkö kuudelta vai seitsemältä, kun aina väsyttää kuitenkin. 

Toimistolta

Työpiste näköalapaikalla, Amsterdamin kattojen yllä

Kivaa työviikkoa kaikille!

Kaupunkilais- ja maalaiselämä sekaisin

Hollanti on pinta-alaltaan tosi pieni, mutta ihmisiä täällä on kolme kertaa suomen verran, 16+ miljoonaa asukasta. Varsinkin työmatkaliikenteessä huomaa jättimäisen asukasmäärän. Nyt alan ymmärtämään mistä puhutaan kun puhutaan ruuhkasta.

Pyöräilijät odottaa valojen vaihtumista.

Tungoksesta huolimatta, olen alkanut tykästymään tähän pieneen maahan. Yksi parhaimmista asioista täällä on se, että välimatkat jokapuolelle ovat niin lyhyet. Vähän yli tunnissa pääsee Belgiaan tai Saksaan. Pariisiin kestää 3 tuntia junalla. Matkailu täältä on niin helppoa ja todella vaivatonta. Myöskin pyörällä. 40 kilometriä taittuu hetkessä, kun ei ole ylä- eikä alamäkiä.  

Tämä pieni maa jaksaa vieläkin ihmetyttää ja kummastuttaa. Täällä sekoittuu kivasti kaupunkilais- ja maalaiselämä. Utrechtissa on noin 300 000 asukasta, mutta ihan kaupungin vilinän vieressä saattaa sijaita "maalaistalo", tai ainakin piha missä märehtii lampaita, vuohia tms. 

Täällä kaikki elää sekaisin ja sulassa sovussa. Ei tarvitse valita haluaako asua kaupungissa vai maalla, ku saa molemmat kertaheitolla.

Kevätpäivä Vondelissa

Bääää...

Naapurin vuohia

Amsterdamin sykkeessä

Keukenhof

...Niin siitä keukenhofin vierailusta on pitänyt kirjotella.

Tosiaan käytiin viime viikonloppuna Keukenhofissa eli "kevät puutarhassa". Se on tunnettu matkailukohde Hollannissa, jossa voi ihailla 4,5 miljoonaa tulppaania. Odotin innolla kukkien väriloistoa ja sitä siellä kyllä saikin ihailla. Puistossa oli todella rauhallinen tunnelma, vaikka porukkaa riitti tungokseen asti. 

Luulin näkeväni enemmän laajoja tulppaanipeltoja, mutta vaikka niitä siellä oli vähemmässä määrin, niin olihan siellä silti upeeta.


Mikäli mielii kukkamatkalle Hollantiin kannattaa matkailu ajoittaa 24. maaliskuuta ja 20. toukokuuta välille, sillä tällöin puisto on auki. Toukokuun lopussa puisto sulkeutuu.

'

Kanaaliajelulla Utrechtissa

Tänään olin kolmannen kerran turistien suosimalla kanaaliajelulla.

Reitti kulkee Utrechtin ympäri ja se kestää tunnin ja sen aikana alitetaan 25 siltaa. Kahdella aiemmalla kerralla selostus on tullut nauhalta, mutta tällä kertaa meillä oli opastus ihan livenä. Venettä kuljetti vanha herra joka kertoi omakohtaisia tarinoita Urechtista. Sitä oli mielenkiintoista kuunnella.

Heti alkumatkasta ihmeteltiin perästä kuuluvaa huutoa ja pian joku myös törmäsi meidän turistipaattiin. Eikä vaan kerran, vaan useamman kerran.Veikkasin että joku hieman liikaa viiniä nauttinut nuori törmäili vahingossa, mutta hetken päästä todettiinkin, että kanaalissa oli soutukisat meneillään ja me blokattiin tie upeasti. 

Kun se kilpailuvene vihdoin pääsi meistä ohi, niin kumiveneilevä pariskunta jäi jumiin sen ja toisen kilpaveneen väliin. Melat oli solmussa ja kumivene ilmassakin hetken aikaa. Onneksi kenellekään ei käynyt mitään vakavaa. Kanaaliajelulla sattuu ja tapahtuu :)

Kumivenepariskunta pinteessä

Tämä kanava-ajelu on loistava tapa tutustua Utrechtiin vähän eri perspektiivistä. Varsinkin upeana kevät / kesäpäivänä on mukava lipua laineilla ja ihastella vanhoja rakennuksia. Kesäisin kanaalit taitaa olla kyllä melko ruuhkaisia. Ainakin siltä näytti kun täällä ensimmäisen kerran viime syksynä kävin. Paikallisilla on tapana viettää kesäpäivää ajelemalla veneillä ympäri Utrechtia ja nauttimalla samalla piknik eväitä. Pitäisiköhän ostaa kumivene, niin pääsisi itsekin mukaan tähän kesän kestävään "kaljakelluntaan".

Utrechtin kapein talo

Niin meillähän on siis vieraita Ruotsista, sen takia taas ajelulla oltiin. Huomenna Keukenhofiin ja seuraava postaus onkin sitten täynnä tulppaaneja. Lupaan sen.

Rento viikonloppu

Eilen saatiin nauttia todella kesäisistä keleistä. Aurinko porotti ja lämpömittari kohosi +22 asteeseen. Tai en tiedä vaikka olisi ollut enemmänkin, mutta lämmintä oli ja ihanaa. Olisi ollut hieno ilma makoilla takapihalla, mutta päätettiin kuitenkin lähteä Amsterdamiin hengailemaan. Ja nyt on jalkapohjat rakoilla. Pitikin niissä kesäkengissä viilettää ympäri kaupunkia...

Sunnuntai onkin sitten mennyt enemmän tai vähemmän siivoillessa, sillä ensi viikolla saadaan taas vieraita Ruotsista. Jipii :) Koitin myös käydä vähän shoppailemassa, mutta ei siitä muuta tullut kun mustelmia ja vihaiseksi. Ei tähän väen paljouteen taida tottua koskaan!

Tässä vähän fiilistely kuvia viikonlopulta.

Puissa on jo lehtiä

Kukkiaa...   

...kukkiaa

Porukka kanaaliajelulla

Nassu alkaa olemaan auringon paahtama ja pisamia on ihan ympäri naamaa. Yritin niistäkin teille kuvia ottaa, mutta eihän niistä tullut julkaisukelpoisia. Mennään siis ilman pisamakuvia. Jospa sitä nyt siirtyisi kylvyn kautta unten maille. Huomenna sitten taas innokkaana uuteen viikkon.

Goede nacht!

Viimeinen lento

Suomesta kantautui suru-uutisia kaksin kappalein viime viikonloppuna. Eihän siitä mihinkään pääse, että aina ne satuttaa, vaikka niihin olis muka varautunutkin. Elämä on niin arvaamaton, eikä  koskaan voi tietää, kenen aika on milloinkin lähteä. Kunpa sitä aina muistais arvostaa ja nauttia joka hetkestä. Muistais ainakin sanoa perheelle ja ystäville miten tärkeitä ne on. 

Voimia kaikille ketkä on rakkaansa joskus menettänyt.

"saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää"

 

Viimeinen lento

Suomesta kantautui suru-uutisia kaksin kappalein viime viikonloppuna. Eihän siitä mihinkään pääse, että aina ne satuttaa, vaikka niihin olis muka varautunutkin. Elämä on niin arvaamaton, eikä  koskaan voi tietää, kenen aika on milloinkin lähteä. Kunpa sitä aina muistais arvostaa ja nauttia joka hetkestä. Muistais ainakin sanoa perheelle ja ystäville miten tärkeitä ne on. 

Voimia kaikille ketkä on rakkaansa joskus menettänyt.

"saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää"