Aurinkoooo

Mihin nämä viikot katoo? Aloitin kirjottelemaan tätä postausta viikon alussa ja tämä piti julkasta jo aikoja sitten, mutta näin se aika vaan hurahti, enkä siis saanut tätä aiemmin julkastua.

Anyway, ollaan saatu nauttia uskomattoman lämpimästä kelistä täällä Hollannissa. Aurinko on paistanut ja lämpötila on tainnut olla +16 astetta (auringossa varmaa yli +20) jo monena päivänä. Töissä on lounaat syöty kattoterassilla ja viime viikonloppuna tulikin oltua ulkona ihan urakalla. Naamakin sai jo vähän väriä. 

I love sun

Auringon paistaessa sitä vaan tekee mieli olla ulkona, joten viime viikonloppuna kurvailtiin pyörällä taasen maisemia tutkien ja wau mitä upeita paikkoja löydettiin. Tuskin kovin paljoa valehtelen, jos sanon, että sunnuntaina taitettiin 40-50 kilometriä pyörällä. Arvatkaa oliko ahteri hellänä sen jälkeen! Pitää varmaan vakavasti alkaa harkitsemaan niitä pehmustettuja pyöräilyhousuja :D 

Tässä teille hieman kuvasaldoa viime viikonlopulta.

Vondel Park

Huomatkaa valkovuokot taustalla!!!

 

Suurin osa puista vihertää jo, ja kukat kukkii. Paikallisille tää on ehkä kevättä, mut mulle jo melkein kesää :) 

Tyttöjen ilta

Torstaina töiden jälkeen tapasin suomalaisen tytön, jonka kanssa ollaan muutamaan otteeseen viestitelty, mutta jota en ole aiemmin tavannut. Löydettiin toisemme yhteisen kaverin kautta ja päätettiin tavata. Se oli erittäin hyvä päätös ja meillä oli tosi hauska ilta. Juotiin viiniä ja höpöteltiin tyttöjen juttuja. Oli ihana vaihtaa kuulumisia Hollantiin muuttamisesta ja tänne sopeutumisesta ja kaikesta muustakin. 

Hollantiin muutettuani oon ollu täysin uudessa tilanteessa. Yhtäkkiä ei ookkaan ketään kenelle soittaa ja pyytää lenkille, leffaan tai drinkille ja se on ollut hämmentävä tilanne. Kaverit on olleet mun elämässä mukana niin nuoresta kuin muistan. Matkan varrella toiset on jääny, mutta uusia on aina tullu tilalle. Koskaan ei ole tarvinnut olla yksin. Nyt kun on yhtäkkiä tilanteessa, ettei tunne ketään, onkin ollut ihan hukassa.

Pikkuhiljaa on onneksi alkanut tutustumaan ihmisiin. Uusia tuttavuuksia on löytynyt töistä ja  Jonaksen kautta. Muutaman kerran ollaan yritetty yhden Blogi tuttavan kanssakin tavata, mutta vielä ei olla löydetty yhteistä aikaa. Kärsivällisyyttä tämä ulkomaille muutto ainakin kasvattaa.

Terveisiä vaan sinne Suomeen, olette kallisarvoisia!

Tyttöjen ilta

Torstaina töiden jälkeen tapasin suomalaisen tytön, jonka kanssa ollaan muutamaan otteeseen viestitelty, mutta jota en ole aiemmin tavannut. Löydettiin toisemme yhteisen kaverin kautta ja päätettiin tavata. Se oli erittäin hyvä päätös ja meillä oli tosi hauska ilta. Juotiin viiniä ja höpöteltiin tyttöjen juttuja. Oli ihana vaihtaa kuulumisia Hollantiin muuttamisesta ja tänne sopeutumisesta ja kaikesta muustakin. 

Hollantiin muutettuani oon ollu täysin uudessa tilanteessa. Yhtäkkiä ei ookkaan ketään kenelle soittaa ja pyytää lenkille, leffaan tai drinkille ja se on ollut hämmentävä tilanne. Kaverit on olleet mun elämässä mukana niin nuoresta kuin muistan. Matkan varrella toiset on jääny, mutta uusia on aina tullu tilalle. Koskaan ei ole tarvinnut olla yksin. Nyt kun on yhtäkkiä tilanteessa, ettei tunne ketään, onkin ollut ihan hukassa.

Pikkuhiljaa on onneksi alkanut tutustumaan ihmisiin. Uusia tuttavuuksia on löytynyt töistä ja  Jonaksen kautta. Muutaman kerran ollaan yritetty yhden Blogi tuttavan kanssakin tavata, mutta vielä ei olla löydetty yhteistä aikaa. Kärsivällisyyttä tämä ulkomaille muutto ainakin kasvattaa.

Terveisiä vaan sinne Suomeen, olette kallisarvoisia!

Viikonloppumietteitä

Hassua edes ajatella, että nykyään perjantaissa parasta on se, että pääsee kotiin pötköttelemään sohvalle ja nauttimaan yhden perjantai siiderin. Kreisibailaus ei kiinnosta nyt ollenkaan. Kaukana on ne päivät, kun perjantaisin ei jaksanut odottaa että pääsee baanalle. 

Parasta tässä on, ettei viikonloput mene krapuloissa sängyn pohjalla. Ja lauantaisin pääsee pyöräilemään. Tänäänkin tuli tehtyä yli 20 kilometrin lenkki. Se on kuulkaa Jopo ollut kovassa käytössä täällä. 

Lauantaina mentiin ensin junalla Hilversumiin, jossa kierreltiin hetken aikaa ja sieltä sitten poljettiin takaisin kotiin Utrechtiin. 

Jopo junassa

Hilversumiin on muuten keskittynyt Hollannin radio- ja tv-toiminta, jonka vuoksi se tunnetaan myös nimellä Media city. Asukkaita siellä on noin 84 000 (melkein saman verran kuin Lahdessa). Pyöräiltiin kaupungin laitamilla ja vähän myös piipahdettiin keskustassa. Viehättävä paikka tuo Hilversum.

Suoraa, suoraa...

Minä siellä kuvailen teille

Plié, Pas de bourrée -Tanssia Amsterdamissa

Oon nyt parisen viikkoa käyny tanssitunneilla Amsterdamissa ja lihakset on ollu ihanasti hellänä. Kävin elämäni ensimmäisillä balettitunneilla ja olin todella hukassa siellä. Tunnin piti olla alkeet / keskitaso, mutta kyllä se enemmän oli keskitaso / edistyneet. Tästä huolimatta yritin pysyä messissä ja pysyinkin, tai no, ainakin osittain ;) Eniten tunnissa viehätti aito pianonsoittaja joka pimputteli tottuneesti tanssin tahtiin. Opettaja oli huisin hauska, pienen pieni balleriina, joka näytti siltä, että sillä on kasvanu balettitossut jalkoihin kiinni. 

Via

Baletin innoittama sitten löysin toisenkin tunnin samasta tanssikoulusta -> JAZZ (opettajana Eric Bacon, joka on tunnettu mm. Kelly Clarksonin, Jessica Simpsonin & Destiny’s Childin taustatanssijana)!!Hänen tunneillaan riittää draivia ja mielenkiintoisia koreografioita.

Tunti kestää 1,5 h ja se alkaa tekniikkaharjoituksilla ja lämmittelyllä. Noin 45 minuuttia lopusta  treenataan uutta koreografiaa. Suomessa totuin siihen, että koreografia tehdään johonkin tiettyyn biisiin, mutta täällä biisi vaihtuu useaan otteeseen hitaasta nopeampi tempoiseen. Eka tunti päätty teknoon ja meitsi oli aivan fiiliksissä, kun poistuin tunnilta.

Mun Jazz ope

Tanssikoulun käytävältä

Tanssitunnin miinuspuoli on se, että se alkaa myöhään ja olen kotona vasta kymmenen jälkeen illalla. Hollantilaisilla tuntuu olevan muutenki vähän erilaisempi vuorokausirytmi, kun minulla. Myöhäisimmät tanssitunnit kun loppuu vasta 2215! Mähän oon jo unten mailla tuolloin. 

Roadtrip Hollanti-Belgia-Ranska

Lauantaina saatiin päähämme vuokrata auto. Ensiksi oli tarkotus ajella ihan tässä Hollannissa, mutta sitten päätettiinkin lähteä vähän pidemmälle matkalle, koska autossa oli rajattomat kilometrit. Pakattiin kassit ja suunnattiin etelään. Määränpääksi valikoitui Ranskan rannikko. 

Alkumatkasta satoi rankasti

Matkalta ostettiin kartta, josta saatiin vähän osviittaa mihin piti suunnata. Alkumatka meni motareita pitkin ja välillä kyllä pelotti jonkin verran, kun molemmin puolin sujahteli autoja ohi ja keskinopeus oli 130km tunnissa. Ei ollut meidän Fabia ehkä kaikkein paras semmoiseen vauhtiin...

Kun ilta alkoi hämärtyä, niin päätettiin ajaa Bruggeen ja yöpyä siellä. Buukattiin ensimmäinen vastaantullut hotelli ja sitten lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Ulkona satoi, mutta se tuntui vain romanttiselta. Brugge osoittautui ihanaksi kaupungiksi! Keskusta on keskiaikainen ja se kuuluu UNESCON maailmanperintöluetteloon. Tämä on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Kesällä täytyy tehdä viikonloppureissu Bruggeen, jotta pääsee tutkimaan kaupunkia tarkemmin.

Pieni suklaapuoti

Brugge iltavalaistuksessa

Sunnuntaina herättiin kukonlaulun aikaan (klo 0700) ja startattiin auto kohti Ranskaa. Pysähdyttiin aamupalalle pieneen merenrantakaupunkiin nimeltä Calais ja nautittiin ranskalainen aamupala: croissantti ja teetä. Tästä jatkettiin rantaa pitkin melkein Boulogneen asti. Löydettiin juuri semmoisia maisemia mitä olin toivonut ja unelmoinut löytäväni. Kukkuloita, merta ja aurinkoa. Taivaallista.

Nieuwpoort

Aamiainen Ranskassa

I just loved it!

Olisin voinut jatkaa matkaa loputtomiin, mutta valitettavasti maanantaina piti suunnata töihin. Jouduttiin siis kääntämään auton nokka pohjoiseen, mutta 850km jälkeen voi kait sanoa kuitenkin ajaneensa tarpeeksi? Jos sitten kesällä ajelisi Ranskan rannikon vaikka ihan Nizzaan asti.